Johtavatko neutraloivat vasta-aineet hoitovasteen häviämiseen?

MS-taudin beetainterferonihoitoon liittyy lääkettä neutraloivien vasta-aineiden riski. Useissa tutkimuksissa on todettu, että neutraloivien vasta-aineiden runsas määrä voi huonontaa kliinistä hoitovastetta, kun vasteen mittaamiseen käytetään pahenemisvaiheiden määrää, taudin etenemistä ja magneettikuvauksessa havaittavaa tautiaktiivisuutta.

Joillekin potilaille neutraloivia vasta-aineita kehittyy vain vähän tai kohtalaisesti. Tähän asti on ollut epäselvää, säilyykö lääkityksen hoitovaikutus näiden potilaiden kohdalla ja miten mahdollista vaikutusta voidaan ennakoida. Tanskalainen tutkijaryhmä esittää nyt ongelmaan ratkaisua.

– Beetainterferoni-injektiot vaikuttavat yli 1 000 geeniin, kertoo neurologian professori Per Soelberg Sørensen Kööpenhaminan yliopistosta. – Injektion yhteydessä vapautuu ns. MxA-proteiinia. Potilailla, joiden elimistössä on runsaasti tai kohtalaisesti neutraloivia vasta-aineita, tätä proteiinia ei kuitenkaan vapaudu. Tuloksemme osoittivat, että jos beeta-interferoni-injektion yhteydessä ei vapaudu MxA-proteiinia, lääke ei myöskään vaikuta näihin yli 1 000 geeniin. Beetainterferonihoidolla ei siis ole tällöin lainkaan soluvastetta.

Jos potilaalle kehittyy neutraloivia vasta-aineita beetainterferonihoitoa vastaan, lääkäri voi siis tehdä potilaan verinäytteestä MxA-testin. Jos MxA-proteiinia ei vapaudu, on varmaa, että hoidolla ei ole biologista vaikutusta. Tällöin beetainterferonihoito voidaan lopettaa ja siirtyä käyttämään jotakin muuta MS-lääkitystä.

– Tutkimuksemme vähentää neutraloiviin vasta-aineisiin liittyvää epävarmuutta, Per Soelberg Sørensen sanoo. – Vasta-aineiden kehittymisriskissä on kuitenkin valmistekohtaisia eroja.