Onko kallis hoito taloudellista?
MS-taudin hoito on mullistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 1995 markkinoille tuli ensimmäinen taudin kulkua hidastava lääke ja sitä on seurannut aivan uudenlainen kiinnostus sairauteen ja sen vaikutuksiin. Syksyllä 2006 otettiin käyttöön kolmas MS-taudin hoitoon tarkoitettu lääketyyppi, ja jos MS-tutkija Tomas Olssonilta kysytään, useita uusia hoitomuotoja on odotettavissa seuraavien vuosikymmenten aikana.
Kun keskustellaan yhteiskunnan korkeista sairaanhoitokuluista, ilmoitetaan joskus niiden syyn olevan kalliit lääkkeet, kuten esimerkiksi MS-taudin lääkkeet. Näkemys siitä, mikä on terveystaloudellista, eroaa eri sairaanhoitopiirien välillä. Yksipuolinen näkemys lääkekuluista johtaa siihen, että potilaat tietyillä paikkakunnilla eivät ehkä saa sitä hoitoa, johon heillä on oikeus. Tilanne näyttää enemmän tai vähemmän samanlaiselta kaikissa pohjoismaissa. Ruotsissa lasketaan, että MS-tauti maksaa yhteiskunnalle noin 5 miljardia kruunua joka vuosi. Suurimmat erät koskevat alentuneen tuotannon kuluja (sairauslomat ja osa-aikaeläke) sekä kuluja henkilökohtaisesta avustajasta. Lääkkeet muodostavat vain noin 10 prosenttia kokonaiskustannuksista.
- MS-sairaus ei ole alussa erityisen kallis, mutta jonkin ajan kuluttua se voi vaatia paljon kustannuksia, kertoo Karoliinisen sairaalan neurologian professori ja ylilääkäri Sten Fredrikson.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että aloittamalla MS-taudin lääkehoito riittävän aikaisin, voidaan estää tai hidastaa sairauden myöhempiä komplikaatioita. Jarruttamalla sairauden etenemistä voi yhteiskunta säästää melkoisen paljon rahaa. MS voi sisältää taloudellisia seuraamuksia myös yksityiselle ihmiselle.Tämä krooninen sairaus voi muun muassa vaikuttaa tulevaisuuden palkan kehitykseen, uramahdollisuuksiin ja tulevaan eläkkeeseen.
- MS-tauti voi kuitenkin näyttää hyvin erilaiselta eri ihmisillä, jatkaa Sten Fredrikson. Osa potilaista potee lievempää sairautta. Nykyään on sitäpaitsi suurempia mahdollisuuksia tehokkaaseen hoitoon kuin aikaisemmin, jopa niiden potilaiden kohdalla, jotka kärsivät aggressiivisesta sairauden etenemisestä.