Miten beetainterferoni vaikuttaa MS-taudissa?
Henkilölle, joka sairastuu MS-tautiin, tullaan suurella todennäköisyydellä tarjoamaan beetainterferoni-hoitoa. Ihan tarkkaan ei tiedetä, miten beetainterferoni toimii, mutta sen verran tiedetään, että aine vaikuttaa moneen immuunijärjestelmän osaan.
Interferonit ovat proteiineja, joita esiintyy luonnostaan ihmisen kehossa. Ne toimivat signaaliaineina ja niiden tehtävä on ohjata elimistössä muodostuvaa immuunivastetta bakteerien ja virusten päästyä elimistöön. Interferonit mm. aktivoivat valkosolut hyökkäämään vierasaineita vastaan – ja kun nämä on tehokkaasti lyöty, interferonit muuttavat verisolut jälleen inaktiivisiksi.
– Interferonit voidaan jakaa kahteen pääryhmään, kertoo Michael Broksgaard Jensen, neurologisen osaston ylilääkäri Hillerød Hospitalissa. Toiseen niistä kuuluu mm. interferoni-gamma; proteiini, joka laukaisee tulehdusprosessin. Ja toiseen mm. beetainterferoni, joka hillitsee tulehdusta. MS-taudin hoidossa käytetään bioteknologian avulla tuotettua beetainterferonia. Biologisesti valmistettu beetainterferoni on lääkevalmisteesta riippuen samankaltainen tai lähes samankaltainen elimistön oman beetainterferonin kanssa.
Vahvistaa aivojen suojavallia
MS-taudissa ilmenee häiriö immuunijärjestelmässä. Valkosolut aktivoituvat jostakin syystä hyökkäämään myeliiniä vastaan; myeliini on rasva-aine, joka muodostaa keskushermostossa hermosyiden tupen. Kyetäkseen hyökkäämään myeliiniä vastaan, aktivoituneiden valkosolujen täytyy päästä verenkierrosta aivoihin.
– Veriaivoeste on kalvo, joka suojaa aivoja vieraita aineita vastaan, selvittää Michael Broksgaard Jensen. Se on este, joka säätelee erilaisten aineiden pääsyä verenkierrosta aivosoluihin, jotta nämä eivät aiheuttaisi vaurioita keskushermostossa.
MS-tauti vaikuttaa veriaivoesteen rakenteeseen tekemällä sen läpäisevämmäksi. Aktivoituneet valkosolut voivat silloin päästä aivoihin kiinnittymällä veriaivoesteen pintaan ja pujahtamalla veriaivoesteen solujen läpi.
Tutkimuksissa on osoitettu, että beetainterferoni kykenee stabilisoimaan veriaivoestettä, mikä ylipäätään vaikeuttaa aktivoituneiden valkosolujen pääsyä keskushermostoon. Siten hoito voi vähentää aktiivisten tulehdusten määrää keskushermostossa. Tämä voidaan osoittaa myös magneettikuvaustutkimuksissa.
Hillitsee tulehdusta
Tulehduksen yhteydessä vapautuu monia signaaliaineita, joita kutsutaan sytokiineiksi. Toiset sytokiinit saavat aikaan tulehduksen ja ylläpitävät sitä, kun taas toiset säätelevät ja estävät tulehdusprosessia. Moni seikka viittaa siihen, että MS-tautia sairastavilla henkilöillä sytokiinien välillä vallitsee epätasapaino – johtaen lisääntyneeseen pro-inflammatoristen sytokiinien määrään.
– Beetainterferoni stimuloi myös anti-inflammatoristen sytokiinien muodostumista, jatkaa Michael Broksgaard Jensen. MS-taudin hoidossa voidaan beetainterferoni-pistoksilla hillitä niiden valkosolujen toimintaa, jotka yrittävät hyökätä ja hajottaa myeliiniä. Beetainterferoni vaikuttaa valkosoluihin sekä verenkierrossa että niiden päästyä veriaivoesteen läpi.
Stimuloi parantumisprosesseja
Jos hermosolu tuhoutuu tai jos hermosyy katkeaa, mitään ei ole tehtävissä. Mutta pienempien vaurioiden kohdalla monia prosesseja voidaan korjata ja palauttaa. Hermosolujen myeliiniä, joka MS-taudissa on vaurioitunut, muodostuu aivojen tukikudoksen soluissa, joita kutsutaan oligodendrosyyteiksi.
– Oligodendrosyyteillä on lukuisia ulokkeita vähän kuin mustekalassa, kertoo Michael Broksgaard Jensen. Jokainen uloke kiertyy hermosyyn ympärille ja varustaa sen myeliinillä. Beetainterferoni-hoito stimuloi kasvuhormonin, NGF:n (nerve growth factor), tuotantoa, minkä uskotaan vaikuttavan oligodendrosyytteihin. Tämä johtaa siihen, että oligodendrosyyttien ulokkeet lisääntyvät ja myeliinin tuotanto lisääntyy.
Beetainterferoni-hoito ei siis ainoastaan hillitse tulehdusaktiviteettia, vaan se myös auttaa korjaamaan ja uudelleen rakentamaan vaurioita sillä edellytyksellä, että hoito aloitetaan ajoissa. Monille MS-tautia sairastaville beetainterferoni toimii erittäin hyvin; hoito vähentää pahenemisvaiheiden määrää ja hidastaa sairauden kehitystä. Tällä hetkellä moni potilas on saanut beetainterferoni-hoitoa yli kymmenen vuoden ajan ja he ovat selviytyneet huomattavasti paremmin kuin jos he olisivat jääneet ilman hoitoa.
– Kaikille beetainterferoni ei tehoa, toteaa Michael Broksgaard Jensen. Tämä selittyy sillä, että MS-taudilla on luultavasti monta eri muotoa. Tällä hetkellä emme kuitenkaan pysty ennustamaan, miten kunkin potilaan sairaus tulee etenemään.