Haittavaikutukset – hoidon nurja puoli
Kaikkien muiden lääkkeiden tavoin myös aaltomaisesti etenevän MS-taudin hoidossa käytettävät lääkkeet voivat aiheuttaa haittavaikutuksia. Tästä voit lukea lisää interferonibeeta- tai glatirameeriasetaattihoidon yleisimmistä haittavaikutuksista. Saat myös neuvoja, joiden avulla voit pienentää haittavaikutusten riskiä ja lievittää mahdollisia oireita.
Hiljattain julkaistussa artikkelissa kirjoittajat ovat koonneet yhteen MS-taudin hoidon yhteydessä esiintyvät haittavaikutukset kliinisten tutkimusten ja vuosina 1985–2007 julkaistujen artikkeleiden perusteella. Haittavaikutuksilla on suuri merkitys potilaalle hoidon jatkamishalun kannalta. Joskus käytetään termiä hoitoon sitoutuminen, jolla tarkoitetaan sitä, että potilas ottaa oikean annoksen lääkettä oikeaan aikaan ja että potilas myös jatkaa hoitoa. Puutteellinen hoitoon sitoutuminen on yleinen ongelma useimpien kroonisten sairauksien, kuten myös MS-taudin, hoidon yhteydessä.
Hoito keskeytyy usein, jos potilaalla on epärealistiset käsitykset saamastaan hoidosta. Tällä hetkellä parantavaa hoitoa MS-tautiin ei ole, ja kaikkien MS-taudin hoitomuotojen tavoite onkin vähentää oirejaksojen määrää, hidastaa sairauden kulkua ja estää keskushermostoon ilmaantuvia tulehduksia. Taudin etenemistä hidastavien lääkkeiden myönteiset vaikutukset havaitaan usein vasta useiden kuukausien hoidon jälkeen, kun taas haittavaikutukset voivat olla tuntuvimpia alussa. Artikkelin kirjoittajat toteavat, että sairaanhoidon mahdollisuudet sitouttaa potilas suositeltuun MS-hoitoon lisääntyy parantamalla koulutusta haittavaikutuksista ja niiden hoidosta.
Influenssan kaltaiset oireet
Monilla beetainterferonihoitoa saavilla potilailla voi ilmetä influenssan kaltaisia oireita eli kuumetta, vilunväristyksiä, lihassärkyä, päänsärkyä ja haluttomuutta. Oireet alkavat yleensä 3–6 tuntia injektion jälkeen ja lievenevät vuorokauden kuluessa. Vaivat helpottuvat yleensä kolmen ensimmäisen hoitokuukauden aikana, mutta ne voivat joillakin potilailla myös jatkua pidempään tai palata.
Pistoksen ajankohta: Potilaita neuvotaan pistämään beetainterferoni juuri ennen nukkumaan menoa, koska mahdolliset oireet ovat siten voimakkaimmillaan nukkuessa. Jos potilaan uni häiriintyy haittavaikutusten vuoksi, voi olla hyvä pistää injektio aikaisemmin päivällä. Potilaat, jotka käyttävät beetainterferoni kerran viikossa, voivat valita pistospäiväksi sellaisen päivän, jolloin mahdolliset oireet häiritsevät vähiten, esimerkiksi viikonloppuna.
Kuumetta alentavat lääkkeet: Kipua lievittävien/kuumetta alentavien lääkkeiden ennalta ehkäisevä käyttö voi estää tai vähentää influenssan kaltaisten oireiden ilmaantumista beetainterferoni-injektioiden jälkeen. Tähän tarkoitukseen voi käyttää tavallisia ilman reseptiä saatavia lääkkeitä, kuten ibuprofeenia tai parasetamolia. Ibuprofeenia tai parasetamolia otetaan esimerkiksi beetainterferonia pistettäessä ja neljän tunnin kuluttua injektiosta. Tarvittaessa voi ottaa lisäannoksia suurimpaan sallittuun vuorokausiannokseen asti.
Pienempi aloitusannos (titraus): Beetainterferoni-hoitoa aloitettaessa voi olla hyvä antaa potilaalle pienempi annos ensimmäisten hoitoviikkojen ajan ennen kuin annosta suurennetaan tavalliseen hoitoannokseen.
Pistoskohdan reaktiot
Pistostapahtumaan liittyvä kipu on samanlainen riippumatta siitä, annetaanko beetainterferoni pistoksena subkutaanisesti (ihon alle) vai intramuskulaarisesti (lihakseen). Subkutaanisen injektion yhteydessä pistoskohdan reaktiot lievästä ihon punoituksesta aina paikalliseen ihonalaisen rasvakudoksen surkastumiseen (lipoatrofia) asti ovat kuitenkin yleisempiä verrattuna lihaksen sisäisiin injektoihin.
Oikea pistostekniikka: Monen ihoreaktion ilmeneminen voi vähentyä, jos potilas käyttää oikeaa pistostekniikkaa. Siksi on tärkeää, että potilas saa perusteellisen koulutuksen esimerkiksi MS-potilaiden sairaanhoitajalta ja että ensimmäinen itse annettu pistos tapahtuu vastaanotolla sairaanhoitajan tai lääkärin valvonnassa. Lisäksi pitää käyttää steriiliä pistostekniikkaa, vaihdella pistoskohtaa, antaa lääkeaineen lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen pistämistä. On myös mahdollista käyttää paikallispuudutetta (esim. Emla).
Viimeisin päivitys 12.7.2009