Sinulle, joka elät MS-taudin kanssa

Useimmat tietävät, että MS-tauti voi heikentää liikuntakykyä. Harvempi sen sijaan tietää, että myös MS-tautiin liittyvä väsymys eli fatiikki voi heikentää fyysistä toimintakykyä. Tässä artikkelissa käsitellään väsymyksen vaikutusta liikuntakykyyn.

Ihmiset kokevat hyvin eri tavoin sen, kuinka rajoittavalta MS-tauti tuntuu ja miten se vaikuttaa elämään. Työssäkäyvillä rajoitukset saattavat tulla vastaan lähinnä työelämässä. Jos on kotona pienten lasten kanssa, voi olla vaikeaa, jos ei pysty liikkumaan riittävän ripeästi. Jos taas lapset ovat jo kouluikäisiä, heidän harrastuksiaan voisi haluta seurata. Kun ei voi tehdä jotakin, mitä haluaa, tuntee elämänsä rajoitetuksi.

– Eräiden tutkimusten mukaan jopa 70 % kaikista MS-potilaista kokee, että heikentynyt liikuntakyky huonontaa työtilannetta, kertoo fysioterapeutti Anne Wickström Linköpingin yliopistollisesta sairaalasta.

– Työelämässä on etua siitä, jos liikuntakyky pysyy entisellään tai jopa paranee. Jos se kuitenkin huononee, on usein turvauduttava apuvälineisiin tai muutettava työtehtäviä tarpeen mukaan.

Lepo voi olla yhtä tärkeää kuin liikunta

Monet oireet voivat vaikuttaa MS-tautia sairastavan ihmisen kävely- ja liikuntakykyyn. Niitä ovat esimerkiksi lihasheikkous, liian voimakkaat refleksit, vapina ja tuntoaistin heikkeneminen. Erityisesti MS-tautiin liittyvä väsymys (fatiikki) voi myös heikentää fyysistä toimintakykyä.

– Kun arvioin potilaan liikuntakykyä, minua kiinnostaa, mitkä ongelmat johtuvat toimintakyvyn pitkäaikaisesta heikkenemisestä ja mitkä MS-fatiikista, Anne Wickström jatkaa. Arviointi johtaa usein keskusteluun siitä, miten potilas voi säästää voimiaan niin, että niitä riittää tälle tärkeisiin toimiin.
Jos liikuntakyky on heikentynyt, kävelemiseen voi kulua varsin paljon voimia. Jotta voimat riittäisivät, voi olla tarpeen pohtia asioiden tärkeysjärjestystä. Jaksamistaan voi parantaa esimerkiksi hankkimalla vammaisen pysäköintiluvan, jolloin kävelymatkat lyhenevät. Toinen ratkaisu on käyttää työpaikalla pyörätuolia, jotta voimiaan voi käyttää töissä suoriutumiseen, eikä silti ole aivan puhki kotiin palatessaan.

– Autan mielelläni potilaita pohtimaan, miten liikuntakyvyn voisi säilyttää ja miten sitä voisi käyttää mahdollisimman tehokkaasti, Anne Wickström sanoo. Mielestäni on yhtä tärkeää kehottaa potilaita lepäämään kuin liikkumaankin.

Levätä voi monella tavalla. MS-tautiin liittyvä fatiikki vaikuttaa koko elimistöön, jolloin tarvitaan kunnollinen lepotauko – lepo makuuasennossa 30–40 minuutin ajan, kunnes sydämen syke ja ruumiinlämpö laskevat. Jos taas väsymys on sellaista, ettei toinen jalka toimi kunnolla, istahtaminen voi riittää.

Apuvälineet säästävät voimia

Monet apuvälineet sekä parantavat liikuntakykyä että auttavat säästämään voimia. Apuvälineitä ja niiden kustannusvastuuta koskevat säännökset voivat olla hankalia, ja niissä voi olla suuria alueellisia eroja.

– Näissä kysymyksissä voi olla hyvin hyödyllistä, jos neurologin vastaanotolla tai kuntoutuksessa on mukana fysioterapeutti, jolla on kokemusta neurologisista sairauksista, Anne Wickström sanoo.

– Terveyskeskuksissa ei välttämättä ymmärretä, että potilas voi tarvita kävelyapuvälineitä vaikka pystyykin kävelemään. Fysioterapeutin tuki voi olla tarpeen myös, jos potilas tarvitsee vammaisen pysäköintilupaa tai kuljetuspalvelua.

Erityisesti MS-taudin piirteisiin kuuluu, että fyysinen toimintakyky voi vaihdella paljon ulkoisten tekijöiden mukaan. Esimerkiksi käveleminen voi sujua suhteellisen hyvin levänneenä, mutta paljon huonommin vaikkapa kiireisen työvuoron jälkeen, kuumana kesäpäivänä tai vilustuneena.