Haastateltavana neuropsykologi Annika Renck, Sahlgrenskan yliopistollinen sairaala

Neuropsykologia on aivotoiminnan ja käyttäytymisen välistä suhdetta tutkiva tieteenala. Erilaisia neurologisia sairauksia sairastaville potilaille tehtävä neuropsykologinen tutkimus ei ole älykkyystesti, vaan sen avulla pyritään tutkimaan järjestelmällisesti henkilön kognitiivisia toimintoja ja ottamaan huomioon myös motivaatioon ja tunne-elämään liittyvät seikat.
 
– Vaikka henkilön älykkyys olisikin täysin normaali, esimerkiksi muisti- tai keskittymisvaikeudet voivat silti vaikeuttaa kokopäiväistä työskentelyä, kertoo ruotsalaisen Sahlgrenskan yliopistollisen sairaalan neuropsykologi Annika Renck. Kognitio tarkoittaa ajattelua, ja siihen kuuluu erilaisia toimintoja, joiden avulla ihminen käsittelee tietoa ja ympäristöään. Näitä ovat esimerkiksi kieli, muisti, tarkkaavaisuusuus ja avaruudellinen hahmotuskyky.

Neuropsykologisen tutkimuksen neljä eri vaihetta

Annika Renck selittää, että tutkimukseen kuuluu neljä eri vaihetta.

1. Aluksi potilaan taustatiedot kartoitetaan huolellisesti ja mahdolliset tämänhetkiset ongelmat suhteutetaan aikaisempaan toimintakykyyn.
2. Seuraavaksi testataan järjestelmällisesti eri toimintoja, kuten muistia, tarkkaavaisuutta, visuaalista havaintokykyä, ongelmanratkaisukykyä ja kielellisiä toimintoja. Testitulosten arvioinnissa otetaan huomioon potilaan ikä ja koulutustaso. Huomioon otetaan myös erilaisia laadullisia seikkoja, kuten se, onko potilas selvästi uupunut, onko hän nukkunut huonosti tai onko hän masentunut. Uupumus voi aiheuttaa kenelle tahansa muistivaikeuksia ja hankaloittaa sanojen ja nimien muistamista. Tämä on täysin normaalia. Jos muutos on pitkäaikainen, kyseessä voi olla kognitiivinen häiriö.
3. Potilaan kanssa käydään läpi tulokset, heikkoudet ja vahvuudet. Keskustelun aikana esille tulleiden seikkojen perusteella potilaalle voidaan antaa arkielämässä selviämistä helpottavia neuvoja.
4. Tämän jälkeen kirjoitetaan lausunto, joka lähetetään lähetteen antaneelle lääkärille. Siinä esitetään tutkimuksen eri osia koskevat päätelmät ja ehdotetaan mahdollisia toimenpiteitä, kuten erilaisia kuntoutustoimenpiteitä.

Miten potilas kokee kognitiiviset vaikeudet?

Monet potilaat ovat hyvin tietoisia omista kognitiivisista vaikeuksistaan ja osaavat kuvata, miten ne ilmenevät. Potilas kertoo usein, että hänen on vaikea omaksua uutta tietoa, muistaa lukemaansa tai oppia uusia tietokoneen käyttörutiineja.
Usein kerrotaan myös vaikeuksista löytää sopivia sanoja tai ilmaista itseään, sillä henkilö eksyy aiheestaan tai sanoo asiat väärässä järjestyksessä. Tyypillinen ongelma-alue ovat myös yleiskuvaa ja suunnittelua vaativat tehtävät. Esimerkiksi kesäloman suunnittelu voi olla hankalaa.

Tavallisin ja usein vaikeimpana pidetty oire on väsymys. Väsymys voidaan jakaa eri tyyppeihin. Oikeiden hoitokeinojen löytämiseksi onkin tärkeää selvittää, minkälaisesta väsymyksestä on kysymys.
 
Väsymys voi olla puhtaasti fyysistä, psyykkistä tai psykososiaalista uupumista.
Psyykkinen väsymys tarkoittaa, että henkilö väsyy nopeasti sellaisissa tilanteissa ja ympäristöissä, joissa tapahtuu paljon yhtä aikaa ja joissa hänen on vaikea keskittyä pitkiä aikoja. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi päivälliset, joilla monet ihmiset puhuvat yhtä aikaa, erilaiset suuret markkinat ja messut tai työympäristöt, joissa väki kulkee edestakaisin ja puhelimet soivat. Tällaisesta väsymisestä kärsivän ihmisen on yksinkertaisesti vaikea lajitella ja suodattaa ärsykkeitä. Hän pystyy toimimaan hyvin lyhyitä aikoja, mutta sitten keskittymiskyky katoaa täysin.
 
– Joskus potilas kertoo olevansa hyvin huonomuistinen, sanoo Annika Renck. Keskittymisen herpaantuminen ja tiedon omaksumisvaikeudet johtuvat kuitenkin usein väsymyksestä eivätkä muistivaikeuksista.
 
Psykososiaalisen väsymyksen seurauksena voi olla se, että henkilö ei enää jaksa paneutua ympäristöönsä tunnetasolla yhtä voimakkaasti kuin ennen. Tällöin potilas ärtyy ja itkee usein tavallista herkemmin, mikä ei välttämättä liity mitenkään masennukseen.

Voimien säästäminen voi auttaa

Jos MS-potilaalla on kognitiivisia ongelmia, on etsittävä keinoja tehdä arkielämässä pärjääminen mahdollisimman helpoksi. Sopivat strategiat vaihtelevat tietenkin yksilöllisesti ja riippuvat myös ongelmien tyypistä ja vaikeusasteesta. Mahdollisia keinoja voivat olla työajan lyhentäminen, muistamista helpottavien rutiinien opettelu, lyhyiden päiväkirjamerkintöjen teko, tehtävien jaksottaminen ja kaupassa käynti hiljaisina aikoina, jolloin ei ole jonoja eikä suuria ihmisjoukkoja. Psyykkistä väsymistä ei voi opetella estämään tai poistamaan, mutta sen kanssa voi kuitenkin oppia pärjäämään.

MS-tautiin liittyy yleisesti kognitiivisia ongelmia

– MS-potilailla on melko yleisesti jonkinlaisia kognitiivisia ongelmia, kertoo Annika Renck.
Yhteiskunnassa kognitiivisista ongelmista tiedetään edelleen melko vähän, ja tätä voi olla vaikea käsitellä. Fyysisetkin ongelmat ovat tietenkin hankalia, mutta niiden näkyvyyden takia sekä MS-potilaan itsensä että hänen lähipiirinsä voi olla helpompaa suhtautua niihin.

Kognitiiviset vaikeudet taas ovat näkymätön haitta, jota muiden on usein vaikea ymmärtää niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin. Myös tästä syystä neuropsykologisesta tutkimuksesta voi olla hyötyä. Sen avulla ongelmat voidaan pukea sanoiksi, mikä luo myös perustan niiden ratkaisemiselle parhaalla mahdollisella tavalla.