Sähköpostiviesti 30
Hei taas!
Jumppari kysyi siellä käydessäni ja liikkeitä tehdessäni,
että olenko huomannut pääni vinoa asentoa.
Olin täysin hölmistynyt hetken aikaa.
Pohdin asiaa muutaman päivän
ja äsken keksin vastauksen kysymyksiin miten niin ja MIKSI.
Useampi vuosi sitten olin menossa eteisessä sijaitsevaan wc:hen,
kun kompastuin lattialla oleviin muksujen urheilukasseihin.
Minulla oli muka hirmuinen kiire, enkä (muka) ehtinyt edes sytyttää valoja ovenpielestä.
Tottakai astuin laukkujen hihnojen päälle
ja sain ne jotenkin solmuun takajalkojen ympärille.
Tietenkin kaaduin suorilta jaloilta nurin
ja pää tömähti täysillä vessaoveen.
Kuului samalla kova rusahdus niskan vasemmalta sivulta.
Olin sinä vuonna joutunut käymään usein lääkärissä,
enkä suostunut lähtemään sinne sillä kertaa.
Niska rutisi kummallisesti aina liikkuessa ja jäi oudosti ”lukkoon”.
Pari viikkoa myöhemmin kävin sitä lekurille näyttämässä.
Hän määräsi vain särkylääkettä.
Jälkenpäin harmitti,
kun en ollut tajunnut vaatia röntgenkuvausta.
Vaikka olihan se tietysti myöhäistäkin jo.
Olisi ollut tietysti järkevää mennä ajallaan lääkäriin.
Samana vuonna oli tosiaan monta pahenemisvaihetta
ja olin sairastellut paljon muutenkin.
Joten vielä yksi lääkärikeikka olisi ollut liikaa.
Juuri silloin.
Olisi tietysti ollut eri asia,
jos taju olisi mennyt, tai jotain muuta selkeästi näkyvää.
Mutta näiden mäsäoireiden takia lääkärissä hyppääminen oli saanut aikaan jo jonkin asteisen lääkärikammon.
Tunsin itseni mäntiksi ja luulotautiseksi jo muutenkin.